Aluksi on todettava se, että kuvataide on vuosien mittaan saanut uusia muotoja eikä graffitejakaan enää pidetä välttämättä huligaanien sotkuina vaan kuvataiteena, johon pitää suhtautua vakavasti. Mutta onko taide törmännyt jonkinlaiseen murrokseen ja jos on, niin miksi? Mietitään asiaa hiukan tarkemmin.
Kuvataide ottaa kontaktia
Aikaisemmin oli varsin selvää, että taiteilija teki työnsä ja jokin toinen instanssi auttoi siinä, että kuvataide saatiin markkinoille ja myytyä. Taiteilija itse saattoi olla hyvin etäinen sekä toisinaan myös jonkinlainen erakko, jota ei missään nimessä haluttu häiritä. Hänelle taattiin tietynlainen rauha tehdä omaa luomistyötä.
Tänään tilanne on toinen, sillä Suuri Taiteilija ei enää ole erakko vaan hän pyrkii ottamaan kontaktia oman ateljeen ulkopuolelle. Hän ei enää kyyristele sisällä ja ratko luomisvimman ohessa päivän sanuli -tehtävää. Ei, nyt ovat ajat muuttuneet ja taiteilija on astunut ulos, joten kuvataide ottaa kontaktia aivan eri tavalla kuin ennen.
Miksi taiteilija ottaa kontaktia yleisöön
Oikeastaan tässä vaiheessa onkin kysyttävä suoraan, että miksi ei tekisi niin? Sitä mukaa kuin sosiaalinen media on kasvattanut suosiotaan, ovat taiteilijat saaneet töitänsä näkyviin entistä helpommin. Niistä voi laittaa kuvia ja esitellä, mitä haluaa myydä tai kysellä, onko joku halukas ostamaan hänen taidettaan.
Vaikka kuvataide on mahdollista nähdä pienenä kuvana, siitä näkee värit, kuviot sekä kaiken muunkin riittävällä tasolla, että yleisö voi kiinnostua taulun ostamisesta. Onko se sitten huono juttu, jos yleisö ‘vetää välistä’ eikä käytä taiteen ostamiseen välittäjää? Ainakin taide tulee kenties hiukan halvemmaksi.
Ainakaan Antidote ei näe mitään erityistä syytä sille, että taiteilija lähestyy omaa yleisöään. Ainakin nuoremmat taiteilijat osaavat verkostoitua sekä markkinoida itseään ja omaa taidettaan. Miten esimerkiksi joku etelässä asuva Maija Tavallinen saisi tietää hyvästä lappilaisesta taiteilijasta, jos hän ei näkisi tämän kuvataidetta Instagramissa?
Kuvataide on edelleen perustyötä
Vaikka taiteilija itse ottaa kontaktia, niin kuvataide on ja pysyy edelleen perustyönä, jota hän tekee parhaiten itselleen sopivassa paikassa. Se voi olla valoisa ateljee tai mikä tahansa paikka, missä hän kokee luovuuden olevan parhaimmillaan. Siihen ei tarvita yleisöä pyörimään ympärille sekä häiritsemään luovuuden kuuminta vaihetta.
Jokaisella taiteilijalla on oma tapansa luomisprosessissa ja se hänelle suokoon, sillä omalla tyylillään jokainen heistä luo parasta taidetta. Kuvataide antaa useita eri mahdollisuuksia tehdä taidetta eri tyyleillä, joten myös prosessit poikkeavat toisistaan. Aivan sama, millä tekniikalla se tehdään, joka tapauksessa teos on aina uniikki.
Onko järkeä antaa tällainen uniikki työ kaikkien nähtäville esimerkiksi Instagramiin, josta sen voi kopioida ja sijoittaa vaikka oman työpisteensä sermiin tuomaan iloa? Sehän tarkoittaa käytännössä, että siitä ei tarvitse maksaa mitään.
Kuvataide tarvitsee näkyvyyttä
Miksi kuvataide pitäisi pelkästään löytyä galleriasta ja miksi sen myyntiin pitäisi aina käyttää pelkästään välittäjää? Taiteilija voi luoda itselleen oman myyntipolkunsa ja tehdä kauppaa netissä samalla tavalla kuin galleristi tekee kauppaa omassa galleriassaan.
Osa kuluista häviää pois tämän niin sanotun suoramyynnin avulla. Taiteilija myy oman työnsä ja näkee ainoastaan vaivaa siinä, että pakkaa taulun huolellisesti ja lähettää sen vastaanottajalle. Siihen kuluu jonkin verran aikaa, mutta ei taiteilijalla jatkuvasti ole luomisprosessi kesken.
Somessa kaukana taiteilijasta asuvat katsojat pääsevät helposti tutustumaan taiteilijan töihin ja samalla itse taiteilijaan. Se tekee taiteen ymmärtämisestä helpompaa ja työt saavat ihan uuden ulottuvuuden. Se, että taiteilija näkyy ja pitää luomistyönsä näkyvillä, on aina plussaa, sillä kuvataide tarvitsee näkyvyyttä. Siksi sitä tehdään.