Suomalaisen maalaustaiteen merkittävä ajanjakso oli vuosina 1889-1910. Aikaa kutsutaankin suomalaisen taiteen kultakaudeksi. Silloin suomalainen taide sai omaleimaisen ilmeensä ja nousi kansainväliselle tasolle. Maalaustaiteen aiheina olivat kotimaamme historia, ihmiset ja luonto. Kuvataiteen kultakautena työskentelivät Suomen arvostetuimmat taidemaalarit ja heidän töitään pidetään edelleen kansallisaarteina. Nykyään maalauksiin on mahdollista tutustua Helsingissä Ateneumin taidemuseossa ja Suomen kansallismuseossa, osa töistä on esillä pysyväisnäyttelyssä.
Suomen arvostetuimmat taidemaalarit taiteen kultakaudella
Kultakauden taiteilijoiden teokset ovat useimmille tuttuja, esimerkiksi aikakauden merkittävimmän taiteilijan Akseli Gallen-Kallelan maalaama teos Kullervon kirous (1899), jonka innoittajana oli Kalevala. Myös taiteilija Helene Schjerfbeckin koskettava maalaus Toipilas (1888) ja Pekka Halosen väkevä kuvaus Tienraivaajat Karjalassa (1900) herättivät kiinnostusta. Albert Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) kuvaa aidon tuntuisesti naisten lepohetkeä sunnuntaipäivänä. Albert Edelfelt oli erikoistunut historiallisiin kuvauksiin ja Eero Järnefelt kuvasi arjen tapahtumia, kuten teoksessaan Kaski (1893). Muita taiteilijoita olivat Hugo Simberg ja Magnus Enckell.
Vuosisadan vaihteessa kuvataiteilijat opiskelivat paljon ulkomailla, muun muassa Pariisissa sekä Saksassa ja imivät uusia suuntauksia itseensä. Taiteilijat toivat uudet suuntaukset mukanaan Suomeen ja täällä ne yhdistyivät kansallisromantiikkaan. Suomalaisten kuvataiteilijoiden merkitys itsenäistyvän Suomen identiteetille oli merkittävä. He alkoivat kuvata teoksissaan kotimaataan ja halusivat herättää suomalaiset arvostamaan maamme kauneutta sekä ainutlaatuisuutta. Suomalainen taide oli kansainväliselläkin tasolla mitattuna korkeatasoista, myös taideopetuksen taso oli noussut.
Pariisin näyttelystä maailmanmaineeseen
Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä oli mukana Suomen paviljonki, joka herätti paljon mielenkiintoa. Suomalaiset arkkitehdit Lindgren, Geselius ja Saarinen suunnittelivat Suomen paviljongin ja sen keskuskupolissa oli neljä Gallen-Kallelan freskoa eli Sammon taonta, Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Sammon puolustus ja Pakanuus ja kristinusko. Esillä oli myös Emil Halosen ja Albert Edelfeltin töitä. Näyttely toi Suomelle paljon kävijöitä ja muun muassa Gallen-Kallela palkittiin mitaleilla. Näin suomalainen taide herätti suurta kansainvälistä huomiota.